1. joulu, 2014

Säveltämisestä

Säveltäminen kuulostaa jotenkin niin hienolta. Siksi kai menikin niin kauan, että uskalsin edes kokeilla. Tai, olen minä yhden pätkän päähäni säveltänyt joskus teiniangstissa, mutta en usko, että haluatte sitä pätkää kuulla.

Oikeasti sävelet alkoivat kummuta minusta vasta ihan aikuisena. Ihan aikuinen tarkoittaa minun kohdallani vähän yli nelikymppistä. Nelikymppisenä jotenkin aloin löytää itseni. Tiedän kyllä, että löytöretki jatkuu varmaan läpi elämän, mutta tuossa kohtaa oli semmoinen vapauttava tunne siitä, että voikin olla ihan semmoinen kuin on.

No, siis, vuonna 2010 sävelsin ensimmäisen lauluni Maailma muuttuu. Se oli vähän niin kuin hämmästys itsellekin…sekä laulu, että alati muuttuva maailma…

Sinä kesänä olin päättänyt ruveta oikein harjoittelemaan kitaran soittoa.
En osannut kuin muutaman hassun soinnun ja päätin opetella lisää. Sitten kävikin niin, että kun rämpyttelin kitaraani, aloin vaan etsiskellä kivan kuuloisia juttuja ja sitten aloin lauleskella siihen päälle…ja hupsis, siitä tulikin laulu. Tuo ensimmäinen laulu oli siis silkka vahinko.
No, sitähän sanotaan, että vahingosta viisastuu, siksi kai olen sen jälkeen uskaltanut säveltää lisää. Omia lauluja on tällä hetkellä kertynyt ehkä nelisenkymmentä: osa aika mukavia, ja sitten on niitäkin, jotka ei oikein toimi…

Aluksi oli tosi pelottavaa esittää omia lauluja muille, ei meinannut usko riittää. Kuulijoiden reaktiot kuitenkin kannustivat jatkamaan.
Parasta on ollut se, kun tuo Timo hyppäsi remmiin. Kun on kitarasti, joka osaa soittaa kitarallaan ihan melkein mitä ja miten vaan, niin laulut ovat saaneet ihan uusia ulottuvuuksia. Lauluissa kuuluu nyt se luonne, mitä niihin halusin ja enemmänkin.
No, nyt mennään jo sovittamisen puolelle, jatkankin sovittamisesta sitten joskus myöhemmin.

Jaana