Laulujen syntyjä syviä...

25. tammi, 2016

Reilut kaksi ja puoli vuotta on Teatterilesket duo ollut pystyssä. Alun folk ja kansanmusiikki vaikutteiset laulelmat ovat saaneet uusia sävyjä, mukaan on tullut myös pop/rock vaikutteita. Säveliä ja sanoituksia syntyy nyt tasaiseen tahtiin kumpaiseltakin. Sovittaminen on haastavaa ja mielenkiintoista, välillä jopa himpskatin hankalaa... ja toisinaan jutut loksahtavat paikoilleen kuin itsestään. Harjoitteleminen vaatii aikaa, toistoja, onnistumisia ja mokia, mutta meillähän onkin vain taivas rajana…ha-haa….saatetaan yllättää:-)

7. heinä, 2015

Koska minoon kotosin Vetelistä, siitä Kaustisen kuphesta, ni aattelin että kirijotanki tämän plogin sillä murthella, mitä tuola Kaustisen ja Vetelin seurulla höpötethän. Palaan vähän niinkö alakuperäiskielheni, ymmärtäkhön kuka ymmärtää.

Jo lapsuuresta muistan festareitten tunnelman; ko sielä täälä soitethin ja oli semmonen rempsakka meininki. Issekki olin ushein soittamasa fiulia, mutta eniten jäi mielhen se kuhina ja säpinä, jota oli törkiän hupanen seurata; ltanuotiota, kansantansseja, ilosia ihimisiä ja haisiki nii hyvälle. 

Tyttölöillä oli koreita kussavaatheita ja poikakluputki oli pyntätty juhulatunnelmhan passaahan. Ulukomaalaisilla oli sitte ihan erilaiset kamphet ja niisä oli vissiin sitä semmosta exotikkaa.

Yhesti koin festareilla kans kauhian sattumuksen, ko ruossalaisen kansantanssiryhymän tanssija haki polokalle. Lensin kuulkaa korkiasa kaaresa, nappaskengätkä ei koskettanu maata. Minolin varmasti kalapia ko liitupollu tuon tanssin jäläkhen. Lähin paikalta syrän pamppaillen. Siihen jäi meikäläisen polokat.

Nyt lähen sitte ihan uusilla evhäillä festaritunnelmhan. Teatterilesket -duon kans pakathan soittimemma authon ja lähethän antahan osamma Kaustisen tunnelmhan. 

Usiat laulujeni sanat liittyy lapsuuren maalaismaisemhin ja tunnelmhin, siks on justhin tosi sopevaa päästä kotikulumille keikkailehan.

Polokkaa en aio kuitenka ruveta enää tanssihan, tämä vähän niinkö tieroks ruossalaisille!

 

Täsä vielä nuo meirän soitannat, että tierätä tulla oikiihan aikhan oikiihan paikhan:-)

Tulukaa nyt ihimhesä!

 

08.07.15 19:00 Krenikka 30 min

09.07.15 12:30 Setori 30 min

10.07.15 11:15 Soittosali 15 min

11.07.15 21:00 Pelimannitalon Kahvila 30 min

11.07.15 18:00 Setori 30 min

Festivaali aluuhen kartta löytyy nettisivuilta www.kaustinen.net.

 

11. touko, 2015

Teki kerran mieleni antaa elämänohjeita tärkeässä etapissa olevalle nuorelle miehelle ja mieleen tuli vanha sananlasku: Ota neuvosta vaarin.
No, siitä se idea sitten lähti, eikös sitä sanota, että turha keksiä pyörää kahta kertaa:-) Tajusin, että suomalaisia sananlaskuja on varmasti ihan pilvin pimein. Niinpä googletin netistä ja voi, mikä aarre-aitta se olikaan. Löytyi vanhoja tuttuja sananlaskuja ja hirveä määrä semmoisia, joita en ole ikinä kuullutkaan. Tiesittekö, että sauna on köyhän apteekki? Tai että ei sitä aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on! Nämähän on ihan mainioita ja vielä jokaisessa sananlaskussa piilee myös vissi totuus…vai väittääkö joku teistä tietävänsä aamulla, onko illalla mukavaa?

Yhteen lauluun mahtui vain murto-osa kaikista löytämistäni sananlaskuista.
Kirjoittelin nuo sananlaskut omaan ”lauluntekovihkooni” ja sieltä sitten aloin etsiskellä jotakin jujua ja logiikkaa. Siitä tuli sitten ikäänkuin ohjeistus ja mielestäni nämä ohjeet sopivat kyllä elämän evääksi ihan kenelle tahansa eläväiselle.

Kyllä meidän kansanperinteessä on kuulkaas mielenkiintoisia aarteita!

 Jaana

Tässä alla laulun sanat, laulun kuulet keikalla!

Ota neuvosta vaarin
Säv. Jaana Eloranta, san. Trad./Jaana Eloranta

Rohkea rokan syö, siks aina roiskuu kun rapataan.
Vie mennessäs, tuo tullessas,
ja muista, että tekevälle sattuu - tekevälle sattuu.

Vahingosta viisastuu, mikä ei tapa se vahvistaa.
Vesi on vanhin voitehista ja sauna on köyhän apteekki.
Ja jos ei muu auta, niin aika parantaa haavat - aika parantaa haavat.

Älä koskaan nuolase ennenkuin tipahtaa!
Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa!

Hädässä ystävä tunnetaan, mutta suku on pahin.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä ja joukossa tyhmyys tiivistyy.
Mutta pojastahan se polvi paranee - pojasta polvi paranee.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy, eikä oppi ojaan kaada.
Kukaan ei oo seppä syntyessään - ei oo seppä syntyessään.

Älä koskaan nuolase ennenkuin tipahtaa!
Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa!

Nälkä kasvaa syödessä, puhtaus on puoli ruokaa.
Nostetaan kissa pöydälle, sillä sopu sijaa antaa - sopu sijaa antaa.
Ilta on aamua viisaampi, mutta ei sitä aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on.

Älä koskaan nuolase ennenkuin tipahtaa!
Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa!

Jos on Matti kukkarossa elä suu säkkiä myöten, vain laiska töitään laskee - laiska töitään laskee.                                                                     Kellä on maltti sillä on valtti, mutta jos antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa…

No, kukin taaplaa tyylillään.

Kun on nätti kuin sika pienenä niin muista, että kylmä kahvi kaunistaa.
Äläkä koskaan nuolase ennenkuin tipahtaa!
Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa!
Älä koskaan nuolase ennenkuin tipahtaa!
Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa!

 

4. huhti, 2015

Ihmisillä on ihan kummallisia harrastuksia.
Jostain syystä olen innostunut tekemään lauluja näistä omituisista harrastuksista. Ehkäpä minulla on omituisia ihmisiä ympärilläni, jotka inspiroivat tekemisillään…tai ehkä minä itse olenkin se omituinen.
No, oli miten oli, yksi näistä omituisista harrastajista on koruntekijä. Siis ihminen, joka tekee koruja. Se on pikkutarkkaa puuhaa ja vaatii kyllä roimasti kärsivällisyyttä ja ison sängyn, jotta kaikki helmi- ja tarvikelaatikot mahtuvat kotiin.
Tämä koruntekijä lauluni syntyi koruntekijä ystävälleni syntymäpäiväksi. Laulua tehdessä tuli mieleeni, että oikeasti nuo helmet ja kaikki hienon näköiset osat ovat vasta koruja kun ne joku liittää yhteen ja tekee niistä korun. Kuinka usein mietimme, kuka on tehnyt korun, jota käytämme? Ja mitä se koruntekijä tuumi ja ajatteli korua luodessaan? Koruntekijä herättää helmen henkiin ja luo sille vähän niin kuin elämän koruna. On se tärkeää, että on koruntekijöitä.
Minulle joku koru on toista tärkeämpi ja niiden merkitys on kenties aivan muu, kuin mitä niiden tekijä tarkoitti. Näinhän se on lauluissakin; minulle joku tekemäni laulu tarkoittaa jotain aivan erityistä, mutta te kuulijat saatte tehdä lauluistani omissa päissänne ihan omat kuvitelmat. Minä luon laulun ja te luotte sen omaan kokemus maailmaanne sopivaksi. Näin se maailma kulkee.
On se mukava, että me kaikki ollaan erilaisia ihmisiä:-)

Jaana

15. helmi, 2015

Kesätyttö

Se oli yksi kesäilta, kun mieheni soitti JJK:n pelin loputtua Harjulla, ja kysyi, mentäisiinkö yhdessä syömään jonnekin. No, tämä tyttö laittautui heti nätiksi ja helmat hulmuten lähdin pyöräilemään kaupunkia kohti. Olin tainnut löytää juuri edellisenä päivänä kivan kukan hiuskoristeeksi, laitoin sen tukkaani.
Se oli semmoinen erikoisen lämmin kesäilta suomalaiseksi kesäillaksi, voisi sanoa, että ilma oli kuin linnunmaito. Tiesittekö muuten, että linnunmaito tarkoittaa jotakin erityisen hyvää, oikeasti linnunmaitoa ei vissiin ole olemassakaan:-)
Siinä pyöräillessä saattoivat ohikulkijat ihmetellä laulun loitotusta, niin kuin varmasti monesti muulloinkin kulkiessani. Siinä tuo kertosäe pulpahti pyöräillessä, äänitin laulelua puhelimeeni, ettei hyvä idea vain unohdu.
No, jätinpä laulun hautumaan sitten. Kävimme yhdessä syömässä ja nautimme muistaakseni aika hyvätkin ruoat. Kaunis kesäilta oli jo yöllepäin kallellaan kun pyöräilimme kotiin. Olipa tuo varmasti sitä niin sanotusti laatuaikaa:-)

Seuraavana päivänä nappasin puhelimeni ja hautauduin bändikämppääni synnyttämään Kesätyttöä. Sepä syntyikin aika kivuttomasti, oli jotenkin hirvittävä into päällä. Itselle tuli semmoinen tunne, että hitsit, tästähän tulee hittibiisi. Muistaakseni Timo sanoi samaa, kun lähetin biisin raakileversion kuunneltavaksi. No, te kuuntelijat sen sitten päätätte, tuleeko siitä hitti vai ei:-)

Jaana

Kuuntele Kesätyttö ja tässä alla vielä sanat:-)

Kesätyttö
sävel ja santa Jaana Eloranta 6/2014

Tyttö pukeutuu kesämekkoon, aikoo juhlia tämän ehtoon, polkee pyörällä kaupunkiin.
Tuuli tukkaa tuivertaa, kesäheinät tuoksuvat, on kesä kauneimmillaan 

Saapuu kaupunkiin pyörän laittaa parkkiin, kukan terassilta taittaa ja hiuksiinsa laittaa.

Kukkanen hiuksissa, puna huulissa, helmat hulmuten, saapuu kesätyttö kaupunkiin.
Kukkanen hiuksissa, puna huulissa, helmat hulmuten, saapuu kesätyttö kaupunkiin.

Terassille istuu yksikseen, tilaa jäätelöannoksen. Hymyillen nauttii kesästä.
Viereisestä pöydästä, joku katsoo tyttöä - hymyilevät toisilleen.

Poika paikkaa vaihtaa, tytön viereen istahtaa, kesä tuoksuu ja ilma väreilee.
Siinä hetken istuvat, ajatuksia vaihtavat, toisiinsa katsovat - käsikädessä poistuvat.

Kukkanen hiuksissa, puna huulissa, posket hehkuen, kaupunkiin nuo kaksi katoaa.
Kukkanen hiuksissa, puna huulissa, posket hehkuen, kaupunkiin nuo kaksi katoaa.

Onko tää tarina tuhkimotarina, vai päivä elämää? - vai päivä elämää?

Kukkanen hiuksissa, puna huulissa, helmat hulmuten, saapui kesätyttö kaupunkiin.
Kukkanen hiuksissa, puna huulissa, helmat hulmuten, saapui kesätyttö kaupunkiin.